Yksiön elämää (osa 1)

Heippatirallaa! Tänään ajattelin kirjoitella hieman yksinasumisesta. Jotta pääsette kärryille niin lähdetään liikkeelle siitä kun muutin;

Kotoa pois muuttaminen pyörii luonnollisesti jokaisen nuoren mielessä. Minä en kiirehtinyt, sillä halusin käydä lukion kotoa käsin ja minun oli todella hyvä olla kotona, sillä perheemme on todella läheinen eikä sen kummempia riitoja tai muuta vastaavaa ole ollut. Lukion jälkeen edessä oli välivuosi, sillä en päässyt kouluun ja päätin tehdä töitä, joita olin tehnyt jo 15-vuotiaasta saakka koulun ohessa. Nyt pääsin tienaamaan rahaa työskennellessäni täyspäiväisesti.

Täysipäiväisesti työskentely alkoi kuitenkin jossain vaiheessa kyllästyttää ja mielessä pyöri jatkuvasti se, etten haluaisi tehdä kyseistä työtä lopunikääni, sillä se ei kuitenkaan ollut sitä mitä todella haluan tehdä. Olin kuitenkin onnekas, koska viihdyin töissä ihanien työkaverien ansiosta ja työkaverit tekivät työstä miellyttävää. Loppujen lopuksi aloin kuitenkin katsella omia asuntoja ja haaveilemaan maisemanvaihdoksesta.

Vuodenvaihteessa haaveiluni alkoi muuttua vakavemmaksi suunnitteluksi ja olin tehnyt päätöksen, että tahdoin muuttaa Tampereelle. Sitten alkoi asunnon etsintä Tampereelta. Lisäksi tutkin erilaisia koulutusmahdollisuuksia Tampereelta ja tein siinä vaiheessa myös päätöksen seuraavan kouluhaun suhteen, joten tiesin, että Tampereella olisi minulle sopivia vaihtoehtoja myös koulutuksen suhteen. Sitten kun se täydellinen asunto löytyi, olikin tartuttava toimeen ja yhtäkkiä kaikki muuttuikin haaveilusta todellisuudeksi.

Minulla kävi tuuri, sillä löysin valmistumaisillaan olevan asunnon jonka sijainnista ja pohjapiirrustuksesta pidin. Otin yhteyttä välittäjään ja kerrottuani välittäjälle haluamastani asunnosta hän totesi, ettei kyseinen pohjaratkaisu ole enää vapaana. Mua harmitti aivan valtavan paljon, sillä olin jo ehtinyt ajatella, että tässä olisi ensimmäinen oma kotini. Välittäjä kuitenkin neuvoi minua laittamaan hakemuksen jokatapauksessa, jotta hän voisi tarjota minulle jäljellä olevia asuntoja. Onneksi kuuntelin välittäjää, sillä sain kuitenkin loppujen lopuksi pohjaratkaisun josta pidin kovasti. Ainoa miinus on se, että kyseessä on yksiö. Yksiössä tuntuu välillä siltä, että seinät kaatuvat päälle, sillä kaikki tapahtuu samassa tilassa. Mutta uskon silti, että yksiöstä on hyvä aloittaa yksin asuminen.

Tässä ensimmäinen osa yksin asumista koskevaa postaussarjaani. Sarjan seuraavassa osassa kertoilen muuttopuuhista ja ajatuksistani muuton jälkeen. Siispä seuraavaan kertaan!

New beginning, new opportunities.

Heippahei! Ajattelin aloittaa tämän kesän puhtaalta pöydältä, ainakin blogin kanssa. Välivuosiblogi saa nyt siirtyä syrjään, sillä en ensinnäkään halua että se on tuomassa huonoa onnea ja toiseksi pyrin pääsemään eroon välivuodesta käsitteenä, sillä se muistuttaa minua jatkuvasti siitä, etten ole päässyt kouluun. Täytyisi muistaa, että elämässä on niin paljon enemmänkin kuin koulu. Vaikkakin tänäkin vuonna hain kouluun, kävin pääsykokeissa ja toivon pääseväni kouluun enemmän kuin mitään, sillä koulu toisi mukanaan ennaltasuunnitellut rutiinit, uusia ystäviä sekä varmuutta tulevaisuuteen. Lisäksi koulun kautta pääsisin tietyllä tavalla paremmin sisälle uuteen kaupunkiin. Pidetään peukut pystyssä!

Muuttaminen Tampereelle on muuttanut elämääni paljon ja tuntuu, että minulla on nyt enemmän mahdollisuuksia päästä tekemään asioita joista pidän ja joita haluan tehdä. Toukokuun lopussa sain loistavan tilaisuuden päästä puhumaan erääseen koulutuspäivään ja tein tilaisuuteen videopuheenvuoron josta olen saanut paljon positiivista palautetta. Positiivinen palaute sai minut pohtimaan sitä, että minun tulisi tehdä enemmän videoita. Haluan kehittää itseäni videokuvaamisessa sekä videoiden editoinnissa. Joten toivottavasti tästä lähtien tulen toteuttamaan isomman osan blogin sisällöstä erityylisten videoblogien muodossa.

Otsikkoon siis tiivistyy kaikki tarvittava; Uusi alku, uudet mahdollisuudet. Tämä voisi olla vaikka mun motto tälle vuodelle... Haha.

Toivottavasti te siellä ruudun takana pysytte yhä mun mukana! Seuraavaan kertaan...