Moikkamoi!
Osa teistä varmaan saikin jo lukea viime perjantaina korkeakoulujen hakutulosten selvittyä siitä, että meikäläinen lähtee syksyllä kouluun! Näitä tuloksia odotettiin pitkään ja hartaasti. Totta puhuen mulla ei ollu minkäänlaista luottamusta siihen, että kouluun pääsisin. Aina, kun joku kavereista sai tiedon kouluunpääsystä tuli itselle vaan epävarmempi fiilis omasta kohtalosta. Katsoin tuloksia netistä monet kerrat siten, että tuntui kuin sydän tulisi ulos rinnasta jännityksen voimasta. Näinä kertoina kuitenkin lopullinen vastaus jäi vielä saamatta, sillä sivuilla luki ainoastaan "opiskelijavalinta kesken". Monet voi varmaan samaistua siihen, että tulosten odottaminen on yhtä tuskaa, eikö vain?
Noh, lopulta kuitenkin tuli se päivä jolloin tulokset tulivat viimeistään, eli
1.7. ja voin kertoa, että uni ei tullut tuota päivää edeltävänä yönä. Aamulla herätessäni jotkut ystävistäni olivat laittaneet jo viestiä ja kysyneet, että "kuinka kävi?". Tuli ihan sellainen fiilis, että en minä halua tietää. Olin jo valmiiksi manannut itseni niin syvälle, ettei minkäänlaista luottamusta ollut. Vaan olihan ne tulokset kuitenkin katsottava. Edelliskerroista poiketen tuona päivänä minua ei jännittänyt yhtä paljon. Oli sellainen "hällä väliä"-fiilis. Lopulta useiden latauskertojen jälkeen jumisten sivujen avauduttua naaman eteen lävähti; "
OPISKELUPAIKKA MYÖNNETTY". Hetken aikaa vallitsi shokki, jonka jälkeen kaikki stressi ja jännitys purkautui itkuna, kuten minulle hyvin tyypillistä. Ihan käsittämätöntä! Minä pääsin kouluun! Tuon tiedon myötä kaikelle tuli taas merkitys. Ihana kun on nyt jo asunto valmiina, eli ei tarvitse murehtia asunnon hankkimisesta. Myös runsaasti rutiineja ja tekemistä tiedossa eli eiköhän se elämä täällä Tampereella ala siitä rullaamaan!
Täällä ruudun toisella puolella siis kirjoittelee äärettömän onnellinen ja iloinen tuleva sairaanhoitaja-opiskelija! Minusta tulee isona siis sairaanhoitaja! Nyt voi täysillä nauttia vielä pari kuukautta kesästä ja sitten onkin valmis aloittamaan taas ahkeran opiskelun! Ihan uskomattoman ihanaa...
Kuulemisiin, Heidi
