Kesä 2016

Huppistaheijjaa... Tää kesä alkais olla pikkuhiljaa taputeltu.

Tämä oli monella tapaa tosi erilainen kesä kuin kaikki edelliset. Tuli reissattua ihan reippaasti, nimittäin kodin ja Tampereen väliä tuli kuljettua useampaan otteeseen. Itse asiassa koko kesähän alkoi siitä, kun pääsykokeet olivat ohi ja menin kotiin katsomaan kun siskoni päätti peruskoulunsa ja moni ystävistäni pääsi ylioppilaaksi. Oli ihana päästä kotiin pääsykokeisiin lukemisen jälkeen näkemään perhettä ja ystäviä.

Palattuani takaisin Tampereelle, ehdin olla suurinpiirtein viikon Tampereella, kunnes lähdin taas reissaamaan sellaisiin Suomen kaupunkeihin, joissa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Kiersimme ystäväni kanssa lakin saaneiden ystävieni ylioppilasjuhlia Etelä-Suomessa, josta lähdin suoraan äidin ja siskon kanssa risteilylle Ruotsiin. Risteilyn jälkeen menin suoraan kotiin juhannuksen viettoon. Juhannuksen vietin rauhallisissa merkeissä äitini kanssa saaressa, ilman perinteisintä juhannustraditiota eli juhannuskokkoa.

Palattuani juhannuksen jälkeen takaisin Tampereelle, sain tiedon opiskelupaikasta, jolloin luonnollisesti suuri taakka putosi harteiltani kaiken sen stressaamisen jälkeen. Seuraavalla viikolla sain vieraakseni rakkaan kummi-tätini, jonka vierailu sai minut rakastumaan uudelleen alueeseen, jossa asun. Öisellä paluumatkalla kävelimme upean Hiedanrannan läpi, josta kirjoitinkin postauksen, jonka löydät täältä. Tätini vierailu sisälsi myös hikisen kahvakuulatunnin, hysteerisen naurukohtauksen sekä mieltä avartaneen vierailun saattohoitokodissa. Pääsin tätini vierailun jälkeen hänen sekä hänen ystävänsä kyydissä kotiin juhlimaan ukkini syntymäpäiviä. Tämä vierailu sisälsi siis kosolti sukulaisia ja mikäs sen parempaa, sillä perhe on minulle kaikki kaikessa.

Onneksi sain vierailijoita luokseni Tampereelle, sillä muuten olisin varmaan tullut hulluksi koti-ikävästä. Siskoni kanssa kävimme mm. Näsinneulassa sekä Helsingissä (siitäkin muuten löytyy postaus). Äidin ja Santtu-koiramme kanssa puolestaan kävimme kävellen tutkiskelemassa Pispalaa ja Pyynikkiä mm. Pyynikin näkötornista. Tuo kyseinen reissu tuli heitettyä vielä uudestaankin perhetuttujen kanssa, sillä maisemat olivat sen verran upeita, että niitä katselee mielellään useamminkin. Vierailijoita siis riitti ja kun kaikki kävivät yhtä soittoa, niin parhaan ystäväni saapuessa en jaksanutkaan enää tehdä juuri mitään, joten me keskityimme viinin juontiin sekä maailman parantamiseen.

Vierailijoiden jälkeen olikin taas hyvä aika lähteä käymään kotona juhlimassa kesän viimeiset juhlat sekä hakemassa kilpikonnani seurakseni Tampereelle. Vaikka vierailuni kotona kestivät yleensä noin pari viikkoa, tuntui aina siltä, ettei äidin ja siskon kanssa vietetty aika riitä millään. Aina heti poislähtiessä iski kauhea ikävä ja palattuani takaisin hiljaiseen yksiöön tajusin, kuinka yksin sitä täällä suuressa kaupungissa onkaan. Toivottavasti tämä tunne lähtee pois koulun alettua.

Viimeisen kesälomavierailuni jälkeen oli festareiden aika, nimittäin pääsin talkoolaiseksi Blockfesteille perjantaina ja lauantaina pääsin itse nauttimaan festaritunnelmasta. Onneksi siskoni tuli seurakseni, eikä tarvinnut festaroida yksin. Mahtava kokemus johon ei olisi ollut varaa työttömän kesän jälkeen, ellen olisi päässyt talkoolaiseksi. Festareilta sain tuliaisena ensimmäisen flunssan pitkään aikaan, joten viimeinen lomaviikko meneekin sairastellessa.

Tätä kaikkea ei varmasti olisi tapahtunut, jos olisin ollut töissä kuten neljänä edellisenä vuonna. Tuntuukin hyvältä aloittaa opiskelu tällaisen kesän jälkeen, sillä olen hyvin levännyt ja rentoutunut. Nyt olen valmis palaamaan rutiineihin sekä motivoitunut opiskelemaan.

Kuulemisiin!

Hiedanrannan lumoa

Hellurei! Tänään vuorossa hieman kuvasaldoa lähialueen tutkiskelusta Tampereelta. Olen niin onnellinen, kun suuressa kaupungissa asuessa ympäriltä löytyy silti mahtavia lenkkeilymaastoja luonnon läheisyydestä. Hiedanrannan alueen löysimme oikeastaan vahingossa palatessani kummitätini kanssa ystäväni luota keskellä yötä. Voi valtava, kuinka kauniita rakennuksia matkalta löytyikään! Hiedanrannan alue on vanhaa tehdasaluetta, jota pyritään kehittämään ja keksimään vanhoille tehdasrakennuksille uutta käyttöä käynnissä olevan suunnittelukilpailun kautta. Toivon todella, että alueelle keksitään aluetta ja rakennuksia kunnioittava käyttötarkoitus, sillä olisi todella sääli jos historialliset rakennukset vain purettaisiin pois ja tilalle rakennettaisiin korkeita kerrostaloja vieri viereen. Sukelletaan siis nyt Hiedanrannan ja sen upeiden rakennusten, arkkitehtuurin sekä graffitien maailmaan...

Hälsningar från Helsingfors!

Heippahei! Edelliseen postaukseen seuraa jatkoa, nimittäin siskon kanssa vierailtiin myös Helsingissä. Tästä Helsingin vierailusta on ilmeisesti muodostumassa meidän siskosten jokakesäinen perinne. Viime vuonna yövyimme pari yötä hotellissa, mutta tänä vuonna kävimme pääkaupungissamme päiväsiltään Tampereelta käsin. Aurinkoisen ihana sää helli meitä Helsingissä ja kadut olivatkin hyvän sään ansiosta melko täynnä. Tällä kertaa keskityimme pääasiassa shoppailuun, joten Hernesaaren uutuudet jäivät vielä omalta kohdalta kokematta, mutta ehkä ensi kerralla...

PS. Ottaisin mielelläni vastaan postaustoiveita! Videoita en valitettavasti pysty tällä hetkellä tekemään muokkausohjelman ongelmien vuoksi. Toivotaan, että ohjelma toimisi taas pian sillä matskua olisi valmiina odottelemassa...

Päivä Särkänniemessä

Heipparallaa! Kesäiset kelit ovat palanneet ainakin tänne Tampereelle, joten nyt otetaan kaikki irti ihanan aurinkoisesta säästä. Mikä olisikaan parempi tapa nauttia upeasta kesäpäivästä, kuin mennä Särkänniemeen? Sitä paitsi, sain siskoni vieraaksi Savosta ja olimme kummatkin käyneet Särkänniemessä viimeksi monta vuotta sitten, joten oli jo aikakin käydä virkistämässä muistia pitkästä aikaa. Huimapäitä me emme ole olleet koskaan, joten uusi laite jäi meidän osaltamme testaamatta, mutta huvipuistoissa on kiva käydä ihan sen pelkän tunnelmankin vuoksi.

 Nyt pääsette mukaan meidän Särkänniemi päivään värikkäiden kuvien kautta, nauttikaa!

Minusta tulee isona...

Moikkamoi!

Osa teistä varmaan saikin jo lukea viime perjantaina korkeakoulujen hakutulosten selvittyä siitä, että meikäläinen lähtee syksyllä kouluun! Näitä tuloksia odotettiin pitkään ja hartaasti. Totta puhuen mulla ei ollu minkäänlaista luottamusta siihen, että kouluun pääsisin. Aina, kun joku kavereista sai tiedon kouluunpääsystä tuli itselle vaan epävarmempi fiilis omasta kohtalosta. Katsoin tuloksia netistä monet kerrat siten, että tuntui kuin sydän tulisi ulos rinnasta jännityksen voimasta. Näinä kertoina kuitenkin lopullinen vastaus jäi vielä saamatta, sillä sivuilla luki ainoastaan "opiskelijavalinta kesken". Monet voi varmaan samaistua siihen, että tulosten odottaminen on yhtä tuskaa, eikö vain?

Noh, lopulta kuitenkin tuli se päivä jolloin tulokset tulivat viimeistään, eli 1.7. ja voin kertoa, että uni ei tullut tuota päivää edeltävänä yönä. Aamulla herätessäni jotkut ystävistäni olivat laittaneet jo viestiä ja kysyneet, että "kuinka kävi?". Tuli ihan sellainen fiilis, että en minä halua tietää. Olin jo valmiiksi manannut itseni niin syvälle, ettei minkäänlaista luottamusta ollut. Vaan olihan ne tulokset kuitenkin katsottava. Edelliskerroista poiketen tuona päivänä minua ei jännittänyt yhtä paljon. Oli sellainen "hällä väliä"-fiilis. Lopulta useiden latauskertojen jälkeen jumisten sivujen avauduttua naaman eteen lävähti; "OPISKELUPAIKKA MYÖNNETTY". Hetken aikaa vallitsi shokki, jonka jälkeen kaikki stressi ja jännitys purkautui itkuna, kuten minulle hyvin tyypillistä. Ihan käsittämätöntä! Minä pääsin kouluun! Tuon tiedon myötä kaikelle tuli taas merkitys. Ihana kun on nyt jo asunto valmiina, eli ei tarvitse murehtia asunnon hankkimisesta. Myös runsaasti rutiineja ja tekemistä tiedossa eli eiköhän se elämä täällä Tampereella ala siitä rullaamaan!

Täällä ruudun toisella puolella siis kirjoittelee äärettömän onnellinen ja iloinen tuleva sairaanhoitaja-opiskelija! Minusta tulee isona siis sairaanhoitaja! Nyt voi täysillä nauttia vielä pari kuukautta kesästä ja sitten onkin valmis aloittamaan taas ahkeran opiskelun! Ihan uskomattoman ihanaa...

Kuulemisiin, Heidi

Ruotsinristeilyllä 13.-15.6.2016

Heippa hei! Koska mun blogissa nähdään suhteellisen vähän kuvia, niin ajattelin että nyt on kuvapläjäyksen vuoro. Tässä siis kuvia Ruotsinristeilyltä, jolla olin äitini ja siskoni kanssa pari viikkoa sitten. Uskoisin ettei tämä postaus tarvitse sen kummempia selittelyitä, joten annetaan kuvien puhua puolestaan! 

Nähdään taas pian uuden postauksen merkeissä! Mukavaa viikonloppua kaikille!

Yksiön elämää (osa 1)

Heippatirallaa! Tänään ajattelin kirjoitella hieman yksinasumisesta. Jotta pääsette kärryille niin lähdetään liikkeelle siitä kun muutin;

Kotoa pois muuttaminen pyörii luonnollisesti jokaisen nuoren mielessä. Minä en kiirehtinyt, sillä halusin käydä lukion kotoa käsin ja minun oli todella hyvä olla kotona, sillä perheemme on todella läheinen eikä sen kummempia riitoja tai muuta vastaavaa ole ollut. Lukion jälkeen edessä oli välivuosi, sillä en päässyt kouluun ja päätin tehdä töitä, joita olin tehnyt jo 15-vuotiaasta saakka koulun ohessa. Nyt pääsin tienaamaan rahaa työskennellessäni täyspäiväisesti.

Täysipäiväisesti työskentely alkoi kuitenkin jossain vaiheessa kyllästyttää ja mielessä pyöri jatkuvasti se, etten haluaisi tehdä kyseistä työtä lopunikääni, sillä se ei kuitenkaan ollut sitä mitä todella haluan tehdä. Olin kuitenkin onnekas, koska viihdyin töissä ihanien työkaverien ansiosta ja työkaverit tekivät työstä miellyttävää. Loppujen lopuksi aloin kuitenkin katsella omia asuntoja ja haaveilemaan maisemanvaihdoksesta.

Vuodenvaihteessa haaveiluni alkoi muuttua vakavemmaksi suunnitteluksi ja olin tehnyt päätöksen, että tahdoin muuttaa Tampereelle. Sitten alkoi asunnon etsintä Tampereelta. Lisäksi tutkin erilaisia koulutusmahdollisuuksia Tampereelta ja tein siinä vaiheessa myös päätöksen seuraavan kouluhaun suhteen, joten tiesin, että Tampereella olisi minulle sopivia vaihtoehtoja myös koulutuksen suhteen. Sitten kun se täydellinen asunto löytyi, olikin tartuttava toimeen ja yhtäkkiä kaikki muuttuikin haaveilusta todellisuudeksi.

Minulla kävi tuuri, sillä löysin valmistumaisillaan olevan asunnon jonka sijainnista ja pohjapiirrustuksesta pidin. Otin yhteyttä välittäjään ja kerrottuani välittäjälle haluamastani asunnosta hän totesi, ettei kyseinen pohjaratkaisu ole enää vapaana. Mua harmitti aivan valtavan paljon, sillä olin jo ehtinyt ajatella, että tässä olisi ensimmäinen oma kotini. Välittäjä kuitenkin neuvoi minua laittamaan hakemuksen jokatapauksessa, jotta hän voisi tarjota minulle jäljellä olevia asuntoja. Onneksi kuuntelin välittäjää, sillä sain kuitenkin loppujen lopuksi pohjaratkaisun josta pidin kovasti. Ainoa miinus on se, että kyseessä on yksiö. Yksiössä tuntuu välillä siltä, että seinät kaatuvat päälle, sillä kaikki tapahtuu samassa tilassa. Mutta uskon silti, että yksiöstä on hyvä aloittaa yksin asuminen.

Tässä ensimmäinen osa yksin asumista koskevaa postaussarjaani. Sarjan seuraavassa osassa kertoilen muuttopuuhista ja ajatuksistani muuton jälkeen. Siispä seuraavaan kertaan!

New beginning, new opportunities.

Heippahei! Ajattelin aloittaa tämän kesän puhtaalta pöydältä, ainakin blogin kanssa. Välivuosiblogi saa nyt siirtyä syrjään, sillä en ensinnäkään halua että se on tuomassa huonoa onnea ja toiseksi pyrin pääsemään eroon välivuodesta käsitteenä, sillä se muistuttaa minua jatkuvasti siitä, etten ole päässyt kouluun. Täytyisi muistaa, että elämässä on niin paljon enemmänkin kuin koulu. Vaikkakin tänäkin vuonna hain kouluun, kävin pääsykokeissa ja toivon pääseväni kouluun enemmän kuin mitään, sillä koulu toisi mukanaan ennaltasuunnitellut rutiinit, uusia ystäviä sekä varmuutta tulevaisuuteen. Lisäksi koulun kautta pääsisin tietyllä tavalla paremmin sisälle uuteen kaupunkiin. Pidetään peukut pystyssä!

Muuttaminen Tampereelle on muuttanut elämääni paljon ja tuntuu, että minulla on nyt enemmän mahdollisuuksia päästä tekemään asioita joista pidän ja joita haluan tehdä. Toukokuun lopussa sain loistavan tilaisuuden päästä puhumaan erääseen koulutuspäivään ja tein tilaisuuteen videopuheenvuoron josta olen saanut paljon positiivista palautetta. Positiivinen palaute sai minut pohtimaan sitä, että minun tulisi tehdä enemmän videoita. Haluan kehittää itseäni videokuvaamisessa sekä videoiden editoinnissa. Joten toivottavasti tästä lähtien tulen toteuttamaan isomman osan blogin sisällöstä erityylisten videoblogien muodossa.

Otsikkoon siis tiivistyy kaikki tarvittava; Uusi alku, uudet mahdollisuudet. Tämä voisi olla vaikka mun motto tälle vuodelle... Haha.

Toivottavasti te siellä ruudun takana pysytte yhä mun mukana! Seuraavaan kertaan...